2012 Travel in Bretagne and Basqueland (links and receipes found from the other tabs)
Talvella 2011 aloimme ystäväperheen kanssa suunnittelemaan osin yhteistä lomaa Ranskaan, toisen perheen isän kotimaahan. Olemme käyneet monesti etelä-Ranskassa mutta nyt halusimme kaikki nähdä jotain ihan muuta. Karu ja villi Bretagne houkutteli kaikkia!
Netistä löysimme mukavan talon Rohaliguenista Atlantin rannalta. Ajatus oli lentää Pariisiin porukalla, ottaa sieltä juna Rennesiin ja ajaa St Maloon yhdeksi yöksi ennenkuin talomme vuokra-aika alkaisi. Viikon yhteisen loman jälkeen me kolme jatkaisimme omaa matkaamme vielä pari viikkoa...
Talon vuokraaminen oli tavanomaista hankalampaa – piti maksaa ennakkoa ja takuumaksuja joita emme Italiassa juuri koskaan olleet joutuneet maksamaan. Talon omistaja oli todella tarkka ja selvitti meistä kaiken suunnilleen palkkakuittia myötenJ Lennot saatiin edullisesti (540€/3 hlöä) kun varattiin hyvissä ajoin eikä 3 vkon auton vuokrakaan ollut kuin 440€. Talon vuokra siivouksineen oli 760€ eli todella kohtuullinen sijaintiin ja tasoon nähden.
Kevät tuntui toivottoman pitkältä ja juhannusaaton lähtöpäivään oli ikuisuus. Onneksi aloimme tarkistamaan lentolippuja viikkoa ennen matkaa – ystäväperheen liput olikin peruuntuneet heti varauksen jälkeen jonkin yhteysvirheen takia!!! Lievää paniikkia ennenkuin saimme heille uudet liput – tietty vähän kalliimmalla ja eri lennolle...
1. viikko
Me lähdimme juhannusaattoaamuna aikaisin kohti Pariisia ja vietimme siellä päivän odotellen ystäviämme jotka tulivat perässä iltapäivällä. Juna Rennesiin lähti klo 17.30 joten päätimme jäädä sinne yöksi ja perua St Malon käynnin. Rennesin juna-aseman Ibis hotelli oli siisti ja edullinen ja siitä pääsi mukavasti illalla kaupungille etsimään ruokapaikkaa. Elämä alkoi tuntumaan mukavalta hyvän ruuan ja viinin ääressä – olimme lopultakin lomalla!!
Seuraavana päivänä lähdimme aikaisin aamulla etsimään toria ja kauppahallia – ne on aina näkemisen arvoisia maailmalla! Aamukahvi juotiin pienen aukion laidassa raikkaassa (+16) kesäaamussa. Eikä Rennesin kauppatori ja halli pettänyt meitä, suu auki ihailimme latva-artisokkien, makkaroiden ja hedelmien vuoria! Tuoksut huumasivat, sekaisin mereneläviä, tuoreita hedelmiä ja vastaleivottua leipää.... ja hinnat... niitä me suomalaiset huokailimme kateellisina. Hotellille palattiin kassit täynnä evästä...
Vuokra-autot saatiin näppärästi alle ja matka jatkui kohti rannikkoa, Sarzeaun kupeeseen Rohaligueniin. Hetken etsimisen jälkeen talokin löytyi – se todella voitti kaikki ennakko-odotukset: 200 metrin päässä pihastamme aaltoili Atlantti! Olimme korkealla rinteessä toisten talojen yläpuolella joten meillä oli upea näköala joka suuntaan. Talossa oli keskikerroksessa oleskelutilat ja keittiö, alhaalla pihan tasossa 4 makuuhuonetta ja 2 kylpyhuonetta. Ruhtinaallisesti tilaa!
 |
| Le Rohaliguen |
Seuraavan viikon aikana uimme päivittäin Atlantissa, uimaranta oli vieressä ja kelit – no suomalaiseen kesään verrattavat: lämpöä 16-22 astetta, sadetta ja paistettaJ Tyttäriä (2x10v) ihmetytti laskuvesi joka muutti rannan maiseman 6 tunnin sykleissä. Eräänäkin kylmänä ja sateisena päivänä joutui juoksemaan n 200 metriä ennenkuin tavoitti vesirajan - vähän oli viileää! Paikalliset ja kesävieraat katsoivat kummeksuen meitä pohjoisen amazoneja... Välillä keräiltiin ostereita suoraan rannalta, lähiruokaa parhaimmillaan!
Teimme päivittäin retkiä alueen upeisiin maisemiin; kävimme Quiberonissa Belle Heloisen kalanjalostustehtaalla, näimme Carnacin huokailevat kivet ja Cote Sauvagen henkeäsalpaavat kalliot kuohuvan meren syleilyssä.
 |
| Vannes |
Vannesissa tuli käytyä useammankin kerran – siellä on paljon kauniita ristikkotaloja erityisesti vanhimmassa osassa, talojen seinät iloisesti vinksallaan vähän joka suuntaan – lisäksi kaupungista löytyi erinomaisia ravintoloita ja shoppailupaikkoja. Vannesista lähdimme veneretkelle Ile aux Moinesin sisäsaarelle. Saari oli ihana, se oli kuin luotu pyöräretkiä varten. Saarella oli myös uimarantoja ja kauniita lomahuviloita. Viikon lämpimin päivä osui retkellemme. Lounas saaren Galetteravintolassa maistui erinomaiselta....
Teimme runsaasti retkiä pienii kyliin n 50 km säteellä, kävimme myös katsomassa jylhää Sucinion linnaa lähellä Penvinsiä. Linna oli hyvin säilynyt mutta kalusteita eikä taidetta ollut näytillä, vain paljaat hieman synkähköt seinät. Hieman kummitusmainen olo jäi koko linnasta...
 |
| Le Mur du Roy |
Paras ravintola löytyi Penvinsistä: Le Mur du Roy – suosittelemme lämpimästi! Ravintola oli aivan upean hiekkarannan reunalla, samassa toimii myös pieni viihtyisä hotelli.
Ja tosiaan - söimme hyvin, kiitos mukana olleen ammattikokin. Me olimme pelkkiä statisteja kun ranskalainen ystävämme teki paikallisista aineksista taivaallista ruokaa! Olihan se meille perheenäideille luksusta päästä valmiiseen pöytään. Monenlaisia täysin meille vieraita mereneläviä tuli maisteltua! Myös Caramel Beurre&Sel, Guing aman leivonnaiset, herkulliset makkarat ja kalasäilykkeet täyttivät matkalaisten reppuja jo ensimmäisellä viikolla... puhumattakaan viineistä...
Paikallisista herkuista mieleenpainuvimpia oli Galettet eli isot ohuet räiskäleet jotka täytettiin joko suolaisella tai makealla täytteellä – usein kinkulla, juustolla ja kaiken päälle hyydytetyllä kananmunalla. 5-6 euron lounas maistui kaikille, me aikuiset nautimme kyytipoikana paikallista erinomaista siideriä. Toinen, myös kotona kokeiltu herkku oli Guing aman – voitaikinaleivonnainen joka oli tahmea sokerista ja voista.... jokainen suupala täynnä taivaallisia kaloreitaJ Molemmat reseptit löytyvät (ainakin jossain vaiheessa) ruokaosiosta.
Bretagnesta jäi parhaiten mieleen se miten paljon keltit ovat vaikuttaneet alueeseen; nimistö oli kelttiläistä ja jopa paikallista viskiäkin oli saatavana – eiköhän sekin oppi tullut kanaalin takaa?? Viskeistä kiinnostuneen siipan mielestä viski oli vieläpä erinomaista! Vanhat viskitynnyrit taisivat antaa myös makua joihinkin paikallisiin siidereihein, sen verran savuisia aromeja niistäkin löytyi.
2. Viikko
Lauantai tuli nopeasti ja oli aika jatkaa matkaa. Ystävämme palasivat Pariisin kautta kotiin ja me jatkoimme matkaa etelään kohti Baskimaata. Ilma oli tihkuinen ja viileä kun lähdimme ajelemaan – La Rochellen kohdalla lämpötila nousi toiveikkaasti 29 asteeseen! Viileän ensimmäisen viikon jälkeen tämä tuntui hyvältä! 677 hikistä kilometriä myöhemmin satoi taas ja lämpöä oli vain 19 astetta kun saavuimme iltapäivällä St-Jean-de-Luziin. Talomme löytyi helposti kalasataman vastarannalta Cibourén puolelta. Talo oli hollantilaistyylinen kerrostalo 1600 –luvulta ja erottui hyvin rantatiellä. Kohtalo varmaan heitti tämän talon tiellemme –olen aina ihaillut Marcel Ravelin musiikkia ja nyt saisin viettää viikon hänen syntymäkotitalossaan!
 |
| Ciboure - st Jean de Luz |
Talo oli kapea ja korkea ja 3h huoneistomme sen ylimmässä kerroksessa, pitkän ajomatkan jälkeen isojen matkalaukkujen kantaminen oli todellinen tuskien taival.. Brittipariskunnalta vuokraamamme asunto oli ensisilmäyksellä lähes alkuperäisessä kunnossa – eikä ihan kaikkein positiivisemmassa mielessä! Ensisäikähdyksestä selvittyämme totesimme että puutteistaan ja kuluneisuudestaan huolimatta asunto oli äärimmäisen kodikas, upealla paikalla ja näkymät ikkunoista merelle henkeäsalpaavat. Ja 5 kerroksen kiipeäminen muutaman kerran päivässä vain tehojumppaa....
Cibouré on pienempi näistä kahdesta yhdistyneestä kylästä ja myös vanhempi, St-Jean-de-Luz (jatkossa Luz) vilkas ja kaunis kalastajakylä. Luzin puolelta löytyi lukuisia hyviä ravintoloita ja kauppoja, turisteja ja ajanvietettä iltaisin. Talot oli tyypillisesti matalia, ikkunaluukut punaiseksi tai vihreäksi maalatut kuten täällä oli tapana. Ja tietenkin viehättävä ja hyvinhoidettu uimaranta.
 |
| Luzin ranta |
Kun kelit suinkin sallivat teimme kävelyretkiä rantoja pitkin lähikyliin, jylhät rantakalliot ja valkoiset hiekkarannat vuorottelivat matkan varrella. Ilmat ei oikein suosineet rantaelämää – vain kolmena päivänä pääsimme omalle rannalle ja silloinkin oli pakko laskeutua aivan litteäksi hiekalle ettei viileä tuuli nostanut ihoa kananlihalle. Vesi oli kuitenkin uitavan lämmintä kuten Bretagnessakin ja vedessä oli lämpimämpää kuin rannalla.
Täältäkin teimme retkiä, yhden päivän vietimme Biarritzissa kun kerran melkein naapurikylässä asuimme. Tuo paikka oli ehkä hienoinen pettymys olimme odottaneet jotain pikku-Nizzaa mutta paikka oli aika vaatimaton maineeseensa nähden. Rannalla oli mukava seurata surffareita jotka kieppuivat vaahtoisilla aalloilla. Ranta oli suht pieni mutta siisti – ja täysin ilman palveluita! Ei pukukoppeja, ei vessoja tms. Kahvila kyllä löytyi ylempää kadun varresta mutta emme tienneet oliko tapana käydä kahvilan vessassa vaihtamassa vaatteita... kokeilematta jäi.
Biarritzin vanhakaupunki oli pieni ja sijaitsi korkealla rannan yläpuolella, sieltä oli hienot näköalat merelle. Vanhankaupungin toiselta puolelta löytyi pieni uimapoukama joka oli viihtyisä ja tuuleton, siellä vietimme iltapäivän tunnit.
Olimme varanneet jo etukäteen pöydän lounasaikaan La Ferme Gourmande ravintolasta Ossesin kylästä ja eräänä aamuna lähdimme ajamaan Ranskan ja Espanjan väliseen vuoristoon tuota kylää etsimään. Matkan varrella pysähdyimme Espelettessä ihailemaan chilipaprikoilla koristeltuja taloja ja markkinoita jotka oli kylällä juuri sinä aamuna. Tuo kylä on tunnettu vahvasta paikallisesta paprikajauheestaan ja -tahnastaan joka maustaa alueen monia ihania ruokalajeja.
Ajoimme yhä syvemmälle vuoristoon upeassa kesäaamussa ja ihailimme maisemia jotka avautuivat silmänkantamattomiin. Eräässä pienessä autiossa kylässä vain postitoimistosta löytyi elämää ja kysyimme tietä eteenpäin kohti ravintolaa. La Ferme Gourmande oli entinen maatilan rakennus ylhäällä vuorella; kauniisti kunnostettu talo nökötti lehmien ympäröimänä niittyjen keskellä.
Meidät toivotettiin lämpimästi tervetulleiksi ja valitsimme pöydän sisätiloista siten että näimme upean vuoristomaiseman. Tytär ilmoitti valitsevansa täyden 3 ruokalajin menun eikä mitään lapsille suositeltavaa vaan samaa mitä mekin söisimme. Selvä – 3 ruokalajin menu maksoi 29€ ja 5 ruokalajin 38€ hengeltä - valitsimme tuon 3 ruokalajia ja siitä jokainen otti eri vaihtoehdon jotta voisimme maistella mahdollisimman paljon erilaisia ruokia. Onneksi – sillä annokset olivat todella reiluja lounaaksi!
 |
| La Ferme Gourmande |
Näitä herkkuja söimme: alkuun vasikanjauhelihapihvi parsan, kirsikkatomaattien ja vihervelouten kanssa, tomaatti-mozzarellasalaatti pinjansiementen ja peston kanssa sekä vihreä kylmä kasviskeitto savustetun ankan kanssa.... pääruuaksi lammasta, kanaa ja makkaroita polentan kanssa sekä valkoista kalaa valkopapumuhennoksella, jälkiruuaksi sorbettia, minibaba, suklaamoussea ja mustakirsikkakompottia.
Miten osaisin sanoin kuvata miten jumalaisen hyvältä kaikki maistui...? Ateria oli ehdottomasti matkamme kohokohta – kaikki siinä: ympäristö, palvelu, täydelliset maut ja hinta 118€ limuineen ja viineineen kolmelta! Jos eksytte Baskimaan vuorille – käykää täällä!
 |
| Bahia de la Concha |
Kun kerran Espanjan rajalla oltiin piti sillekin puolelle lähteä käymään. Otimme junan Hendayesta San Sebastianiin. Kun pääsimme perille vettä tuli kaatamalla! Vain muutama askel asemalta lähimpään kahvilaan mutta olimme märkiä kuin uitetut rotat! Mikä masennus, repussa uimapuvut kastuivat meriveden sijaan sateesta, vanhakaupunki ja Bahia de la Conchan ranta näyttivät surullisilta ja autioilta...
Kuuma vahva kahvi ja kaakao teki tehtävänsä ja hetken kuivateltuamme sadekin hieman taukosi ja pääsimme kiertelemään vanhaan kaupunkiin. Upeita vanhoja kirkkoja, härkäareena keskellä kaupunkia ja tapaspaikkoja kymmenittäin. Yhteen sellaiseen mekin päädyimme lounaalle – ihana valita kaikenlaisia herkkuja tiskiltä ja maistella paikallisten puheensorinaa kuunnellen. Baskimurre oli ihan omanlaistaan, kielessä vilisi x-kirjaimia emmekä ihan aina edes tunnistaneet sitä espanjan kieleksi! Sormella osoittelemalla ja muutamalla sanalla (englantia ei juurikaan kukaan puhunut) valitsimme tonnikalaa, tortillamunakasta, marinoituja paprikoita, sardelleja yms herkkuja lounaaksemme.
Sateinen keli teki sen ettei ollut suurta halua jäädä pidemmäksi aikaa eikä kierrellä muita nähtävyyksiä. Vanhakaupunki, ranta ja kauniit vanhat kirkot – ensikerralla toivottavasti paremmalla säällä uudelleen! Tämä on kaupunki johon pitää palata!
Baskimaan herkkuja: Gateau Basque – eräänlainen murotaikinapiiras jossa sisällä vaniljakiisseliä tai mustikkahilloa; Axoa – hakatusta vasikanlihasta tehty muhennos. Tonnikala! Valkoinen tonnikala on tämän alueen herkku ja sitä sai muutamalla eurolla paistettuna Kalaosuuskunnan omasta ravintolasta tai suussasulavana carpacciona sivukadun pienestä ravintolasta. Fete de thon olisi ollut juuri meidän lähtöpäivänä – tämä jäi harmittamaan suuresti!!
3. viikko
Lauantaina oli taas lähtö eteenpäin – nyt Ranskan halki kohti Cognacia. Jos Bordeauxin ohitus Bretagnesta alaspäin oli ollut helppo se ei ollut sitä toiseen suuntaan! Ajoimme ”kehätietä” ympäri varmaan 20-30 kilometriä ja olimme täysin vakuuttuneita että olimme ohittaneet tietyt liittymät jo useampaan kertaan löytämättä oikeaa tietä Pariisin suuntaan... Kännykän navigaattori lopetti toimintansa aina moottoritiellä ja liikenneympyröissä kuin kiusallaan!
Lopulta oikea exit löytyi ja siirryimme maantielle. Päivä oli lämmin ja aurinkoinen, kylät, viinitarhat sekä niityt auringonkukkineen kaunista katseltavaa matkan varrella.
 |
| Nestemäistä kultaa! |
Olimme sopineet etukäteen vierailusta Maxime-Trijolin konjakkitilalla Grand Champagnen sydämessä. Tila löytyi ”keskeltä-ei-mitään” ja yllätys oli suuri kun vastassa olikin koko Trijolin perhe henkilökunnan sijaan! Isäntä näytti meille tislaamon, kertoi historiikkia ja maistatti eau-de-vie’tä. Kiersimme tiluksilla ihailemassa tynnyrien täyttämiä varastoja ja lopulta istahdimme vierastupaan. Siippa sai maisteltavakseen XO premier cru’ta ja minä maistelin paikallista erikoisviiniä Pineauta. Kuin tippa aurinkoa kielen päällä.... Isäntämme olivat todella viehättäviä ja vieraanvaraisia ja iltapäivä oli ikimuistoinen!
Majoituimme viehättävään pikkuhotelliin L’Hedonisteen joka sijaitsi Cheracissa lähellä Cognacia. Vanhasta maalaistalosta oli tehty persoonallinen muutaman huoneen spahotelli, jopa hieman eksoottinenkinJ Hotellin eteisaula oli mustaa ja kristallia, huoneemme kuin 1700 –luvun budoaari eläinkuoseineen, punaisine silkkiverhoineen ja kullattuine peileineen.... Kylpyhuone oli selkeästi saanut vaikutteita Gaudilta, niin villin keltaiset mosaiikit siellä oli!
Ilta alkoi jo olemaan pitkällä mutta emme valitettavasti voineet jäädä hotellin ravintolaan syömään siellä alkaneen yksityistilaisuuden vuoksi. Siispä lähdettiin tutustumaan itse Cognacin kaupunkiin. Pieni kaupunki oli tulvillaan ihmisiä ja elävää musiikkia, tuntui että kaikki olivat tulleet aperitiiveille ennen illallisille siirtymistä. Me löysimme mukavan ruokapaikan jossa tilasimme ”lankun” – sillä oli grillattua lihaa, kulhollinen erinomaista salaattia, tuoretta leipää, paistinperunoita ja talon majoneesia.
Kun palasimme hotellille parkkipaikalla oli kymmenittäin autoja ja juhlat ylimmillään. Sitä musiikkia ja ihmisten juhlimista jatkui ehkä 03-04 saakka.... Aamulla kun menimme aamiaiselle parkkipaikka oil tyhjä – ranskalaiseen tapaan kaikki lähtivät autolla kotiin illan juomisista huolimatta.
Ranskassa muuten poliisi puhalluttaa autoilijat aamuyöllä – juuri nämä kotiinpalaavat juhlijat on suurin ”asiakasryhmä”...
Seuraavana päivänä matka jatkui Toursiin, pysähdyimme sinne yöksi. Kaupungissa oli runsaasti hyviä kauppoja ja jo ennestään täydet matkalaukut sai vielä vähän vaatetäytettä! Hyviä aperitiivi ja ruokapaikkoja löytyi runsaasti vanhasta kaupungista Place Plumereau aukion lähistöltä Rue du Grand Marchélta. Yö vietettiin viehättävässä Hotel Ronsardissa vanhankaupungin laidalla.
Aamulla lähdemme taas eteenpäin, ajamme Toursista Orleansiin Loiren laaksoa pitkin. Tämä alue täytyy joskus tulla vielä katsomaan tarkemmin – tämä reitti oli täynnä upeita linnoja ( Orleansista kaakkoon puolestaan Loiren parhaat viinialueet, mm Sancerre).
Kännyköiden navigaattorit kieltäytyvät taas toimimasta ja pienoinen paniikki kasvaa sitämukaa kun lähestymme Pariisia – kaupunkiin ei ole tarkoitus mennä vaan löytää kehätie jota pitkin pääsemme Disneyland Pariisin lähelle Chessyyn. Pariisi lähenee uhkaavasti ja lopulta on pakko ajaa liittymästä ulos ja kääntyä takaisinpäin. Ajamme ensimmäiselle huoltamolle ja kysymme kaupungin karttaa – hullua kyllä näin loman viimehetkillä! Huoltamon työntekijä kertoo että olemme ihan lähellä oikeaa exitiä, vain 7 kilometriä ja pääsemme takaisin oikealle reitille.
Palautamme auton Disneyland Parisin juna-asemalle (pienen harhaanajon ja muutaman isoilla kirjaimilla lausutun sanan jälkeen...:D) ja otamme taksin hotellille mikä on muutaman kilometrin päässä; Chanteloup hotelli Marne-a-Valleessa ei ulkonäöllään koreile mutta huone on tilava ja siisti. Kaivattu uima-allas on poissa käytöstä kylmien kelien takia (eihän kukaan ui siinä alle 24 asteessa..!) mikä tietty vähän harmittaa tytärtä. Hotelli hoiti myös loistavasti isojen koululais- ja kiinalaisryhmien logistiikan – heillä oli omat reitit huoneisiin ja ryhmille varattiin omat rauhalliset paikat myös esim aamiaisille. Isoista kymmenien henkilöiden ryhmistä ei ollut pienintäkään häiriötä muille.
Illallinen hotellin ravintolassa lyö meidät ällikällä – jos hotelli on 3 tähteä – ravintola saa meiltä 5-! Ruuat on todella maukkaita ja taidolla tehtyjä kuin hienoimmissa ravintoloissa! 3 ruokalajin illallinen maksaa n 30€ hengeltä.... Tyytyväisinä vetäydymme yöpuulle keräämään voimia Disneyland päiväämme varten.
Aamulla hotellin shuttle vie meidät Disneylandin portille. Päivä on viileä mutta onneksi vähäsateinen joten voimme hyvin kierrellä koko päivän puiston eri osissa. Tavallaan olin hieman pettynyt – olin odottanut enemmän hahmoja kiertelemässä ympäriinsä, enemmän huvipuistolaitteita ja jotain muuta.... ehkä sitä taikaa! Jotenkin se jäi vähän puuttumaan vaikka puitteet olikin hienot ja taidolla rakennetut.
Parhaita juttuja meidän mielestämme oli kummitustalo, sen rakenteelliset erikoisuudet oli taidolla tehty ja siten ettemme olleet sellaista ennen kokeneet. Yksi päivä riitti meille oikein hyvin tässä puistossa – studioille olisi ollut kiva mennä toiseksi päiväksi mutta meillä oli jo kiire Pariisiin. Vietimme vielä toisen illan ja yön Chanteloup hotellissa ja aamulla lähdettiin eteenpäin.
Saavuimme Pariisiin näppärästi junalla Gare du Lyonin asemalle. Vain 200-300 metriä ja olimme jo hotellilla. Helvetia Hotel oli pieni siisti perhehotelli joka tarjosi siistin ja edullisen huoneen meille viimeiseksi yöksi. Lounaan nautimme Alsacen ruokaa tarjoavassa ravintolassa ja lähdimme sitten tutustumaan Pariisiin. Minä ja mies olimme olleet siellä lukuisia kertoja mutta tytär vain sen muutaman tunnin 3 vkoa aiemmin.
Ensimmäinen etappi oli kadun toisella puolella,Gare du Lyonin upea Le Train Bleu ravintola; sinne oli pakko mennä ottamaan lasi rosé viiniä ihan vain atmosfääriä kokeakseen... Olikin sitten reissun kalleimmat juomat; yli 20€ limusta, viinistä ja GTI:stä!
Yksi pakollinen kohde – Eiffeltorni – piti katsastaa heti. Paikalla on tietysti satoja muitakin turisteja jonottamassa sisäänpääsyä, onneksemme hissejä pelkäävä tytär ilmoitti että ”tää on nähty” ja tyytyi ihailemaan tornia Mars aukiolta. Kuvia otettiin tietysti muistoksi.
Illalla lähdimme jokiristeilylle. Olen aina ollut todella skeptinen näitä turistiristeilyjä kohtaan mutta tyttären toiveesta päätämme syödä illallisen jokilaivalla. Capitaine Fracassen alus lähti Allée des Cygnesin laiturista aivan Bir Hakimin sillan kupeesta.
Jälleen kerran täytyy sanoa että ranskalainen keittiö mykisti meidät täysin – niissä tiloissa, sillä varustyksella oli saatu aikaiseksi mielettömän upea illallinen!
Viimeinen aamu Pariisissa.... lähdemme taas kävelemään halki kaupungin, ensin Bastillen kautta Ile Saint-Louisille. Matkalla näemme upeat ”kuninkaalliset vartiohevoset”, tai millä nimellä niitä siellä kutsutaankaan. Louisin saarella tytär huomaa ravintolan ikkunassa jotain outoa – pieni kissanruipelo raapii vimmatusti ikkunaa ja yrittää päästä ulos... Raukka on varmaan illan hämärässä livahtanut avoimesta ovesta sisään ja jäänyt lukkojen taakse yöksi! Toivoimme vaan että ravintolaan oli joku tulossa lounasaikaan...
Notre Damea ihailtiin ulkopuolelta, jonot katedraaliin oli satoja metrejä pitkät. Onneksi olin jo nähnyt kirkon sisältä aiemmin, tytärtä ei kirkot vielä arkkitehtoonisesti oikein kiinnosta...
Latinalaiskortteleissa käytiin vielä kerran muistelemassa Bretagnen viikkoa – söimme brunssiksi galettet siiderin ja tuoremehun kera. Korttelitorilta ostettiin viimeiset juustot ja makkarat kotiinviemisiksi ja jatkettiin matkaa Montmartren kukkulalle lounaalle. Juuri kun sade alkaa hyppäämme metroon ja lähdemme hakemaan matkalaukkuja hotellilta – on aika palata kotiin mieli, kamera ja laukut täynnä muistojaJ
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti